2.2.2024 | Ascanio in Alba
Musiikki on ympäröinyt minua jo ennen syntymääni, sillä molemmat vanhempani ovat musiikkipedagogeja ja esiintyvät aktiivisesti. Pienenä lapsena isän harjoitellessa oppilaidensa kappaleiden säestyksiä pianolla, istuin läheiseen nojatuoliin toivelaulukirjan kanssa ja lauloin keksityillä sanoilla ja melodialla, sillä en osannut vielä lukea. Melkein voisi sanoa ABBAn Thank you for the music -kappaleen sanoin: ”She says I began to sing long before I could talk.” Aloitin Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa ensin pianonsoiton, sitten klarinetinsoiton ja lopuksi laulutunnit virallisesti 13-vuotiaana. Lukioikäisenä uskalsin ensimmäistä kertaa sanoa ääneen, että haluan oopperalaulajaksi.
Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta JAMKin musiikkipedagogilinjalla klassista laulua. Opettajanani toimii ihana ja taitava Laura Juvonen Helsingissä, joten viimeisen vuoden aikana tulikin istuttua junassa kokonaiset 255 tuntia. Onneksi pystyn hyödyntämään aamun matkat tekemällä koulutehtäviä, mutta illalla olen aina aivan puhki ja tuijotan onnellisena ikkunasta ulos musiikkia kuunnellen.
Olen ollut aikaisemmin tekemässä oopperaa kuoron riveissä Seinäjoella ja viimeksi Jyväskylän Oopperan produktiossa Viimeiset kiusaukset (J. Kokkonen) ja Suomalaisen musiikkikampuksen edellisessä oopperassa Xerxes (G. F. Händel). Siispä tämä on minulle suuri mahdollisuus ja unelmien täyttymys, kun saan tehdä ensimmäisen roolini. Olen odottanut tätä projektia kuin kuuta nousevaa ja harjoitellut teosta jo yli puolitoista vuotta. On ollut myös mielenkiintoista huomata, kuinka oma tekninen osaaminen on matkan varrella kehittynyt.
Kuten otsikkokin jo kertoo, kukaan suomalainen, jolle olen kertonut tulevasta oopperastamme, ei ole tuntenut teosta, eikä mikään ihme – onhan Ascanio in Alba vasta saamassa Suomen kantaesityksensä! Esitän oopperassa Silviaa, joka on alkuperäisessä versiossa nymfi, mutta tässä ohjauksessa kuuliainen tytär. Silvialla on neljä aariaa, joista kaksi on lyyrisempiä ja toiset kaksi aikamoista koloratuuritykitystä eli nopeaa kuviota. Olenkin saanut haastaa ja kehittää itseäni kyseisillä aarioilla roimasti.
Silvia hahmona on aika ristiriitainen, sillä hän haluaa totella isäänsä ja jumalattaren tahtoa, mutta on nähnyt unessa nuorukaisen, johon on rakastunut, ja luulee tämän olevan eri mies kuin hänelle luvattu Ascanio. Myöhemmin tavatessaan Ascanion Silvian täytyy vielä odottaa Venuksen saapumista ennen kuin voi olla varma miehen todellisesta identiteetistä. Siispä hänen tunteensa vaihtuvat tiuhaan tahtiin tuskaisesta onnelliseksi ja taas takaisin. Tunteiden jatkuva heittely laidasta laitaan näyttämöllä toteutettuna on mielestäni mukavan haastavaa. Miten saada se näyttämään perustellulta ja mielenkiintoiselta?
Luulisi oopperaprojektin lisäävän kuormitusta, mutta yllättävää kyllä tämä on ollut minulle henkisesti kevyempää kuin tavallinen opiskeluarki. Normaalisti minulla on sata rautaa tulessa, mutta nyt vain yksi iso ja polttavan kuuma. Elän ja hengitän tätä oopperaa, sen ihanaa työskentelyilmapiiriä ja tunteiden kirjoa. Tämä projekti on vahvistanut minulle sen, että tätä haluan tehdä työkseni. Ascanio in Alba on täynnä naurua ja hassuja kommelluksia, unohtamatta miellyttävää musiikkia ja laulajien sekä koko työryhmän taidonnäytteitä. Tervetuloa oopperaamme!