Artikkelit

Useimmat meistä Xerxes-oopperan solisteista tuskin osasivat vuodentakaisessa hakutilanteessa aavistella, millaiseksi Händelin teos lähtisi ohjaaja Ville Saukkosen käsissä muotoutumaan. Sitten visioita alkoi välähdellä tuotantotapaamisissa ja puhelinsoittojen lomassa: hulluja diktaattoreja eri maailmankolkista, Chaplinia, Travoltaa, ydinaseita, persialaisia mattoja, kitsiä ja blingiä iloisesti sikin sokin. Ai oikeasti, Händelin oopperaan? Kyllä vain!

Jos mielessäni on jossain vaiheessa häivähtänyt epäröintiä siitä, millaiseen cocktailiin olen oikein itseni mennyt dippaamaan, tunne karisi nopeasti ohjaustreenien käynnistyttyä. On ollut riemastuttavaa nähdä, miten värikylläiseen ja uskaliaaseen toteutukseen ooppera ja vanha musiikki notkeasti taipuvat. Barokkimusiikin vahvat karaktäärit ja tunneilmaisu ovat loistava höyste kahjolle saippuadraamalle, jossa yhden kohtauksen sisällä saattaa tunnelma vaihtua hetkessä koomisesta mielenvikaiseen tai intiimin koskettavaan.

Kyseessä on elämäni ensimmäinen oopperaproduktio ja siinä samalla myös ensikokemukseni teatterin tekemisestä. Olen nuoruudessani kärsinyt hirvittävästä esiintymisjännityksestä ja kokenut olevani kelpaamaton lavalle. Elämäntilanne oli myös takavuosina sellainen, ettei musiikin jatko-opiskelu tai oopperaproduktioihin hakeutuminen ollut mahdollista. Niinpä sitten seurasin hieman kadehtien ystävien ja tuttavien touhuja solisteina tai osana oopperakuoroa. Nyt kun tilaisuus osui viimein omalle kohdalleni, toivotin sen tervetulleeksi sekä kauhuissani että lapsenmielisellä innolla.

Kauhu osoittautui turhaksi. Vaikka lavatyöskentelyssä, ilmaisussa ja liikkumisessa on riittänyt uutta opittavaa, teatterin tekeminen on ollut hauskaa ja antoisaa, etenkin kun siihen yhdistyy laulu, se itselleni tuttu ja luonteva tunteiden kanavoimisen väline. Säestäjämme Eliisa Suni tokaisi joskus treeneissä, että “tämä on tällaista aikuisten leikkiä”. Sitähän se juuri on ollut, yhteistä hassuttelua ja hauskanpitoa. Osalla meistä solisteista on enemmän teatterikokemusta, osalla vähemmän, mutta on ollut ihana huomata, miten kaikki solistit tsemppaavat ja tukevat toisiaan, miten yhdessä opitaan uutta, venytään ja uskalletaan, jaetaan naurut ja murheet.

Hämmästellen olen seurannut, miten suuren joukon voimainponnistus oopperan toteuttaminen on. Me solistit olemme tietysti valmistautuneet oopperaan jo pitkän aikaa yksin ja yhdessä harjoitellen, mutta olemme lopulta vain yksi osa kokonaisuutta. Orkesteri, kuoro, puvustus, lavastus, maskeeraus, projisointi, tanssijat, assistentti Ingan huikea työpanos – kaikki eri alojen opiskelijat tekevät kovasti töitä hienon esityksen luomiseksi. Xerxes tulee aivan varmasti olemaan meille mukana oleville ikimuistoinen produktio – vaan ei viimeinen, niin ainakin omalta osaltani toivon.

Haastan esitystämme katsomaan kaikki ne, jotka mieltävät oopperan haukottavan tylsäksi ja aikansaeläneeksi taidemuodoksi. Synopsis kannattaa tosin tavata huolella etukäteen, sellainen suhdesotku on nimittäin luvassa, että siinä rinnalla kyllä moni nykyaikainen saippuasarja kalpenee.

Maria Mentu opiskelee Jamkissa musiikkipedagogiksi pääaineenaan klassinen laulu. Hänet nähdään oopperassa Arsamenen roolissa.

Lisätietoa esityksistä löydät osoitteesta Musiikkikampus.fi/xerxes