Artikkelit

Hei! Olen Ronja, ja esitän musikaalissa Alicea ja muita hieman pienempiä rooleja. Olen kotoisin pienestä kaupungista, jossa ei oikeastaan ole mahdollista harrastaa tanssia tai laulua. Olin mukana yhden puolivuotisen kansalaisopiston teatterissa, mutta kokemukseni sieltä on hyvin vähäinen. Sen takia minulla ei oikeastaan ole kokemusta tällaisista taidoista mitä musikaalissa “vaaditaan”. Jostain syystä pienellä paikkakunnallamme oli kuitenkin mahdollisuus harrastaa sirkusta. Sitä olenkin harrastanut pienestä pitäen.

Musikaaliin hakiessani mietin pitkään, onko minusta tähän. Ilman tanssia, laulua tai näyttelemistä koin, etten välttämättä olisi riittävän hyvä. Mietin monena iltana, uskallanko laittaa hakemuksen menemään ja onneksi uskalsin. Mainitsin hakemuksessani ilma-akrobatiataidoistani, ehkä jopa hieman huumorilla, eihän siitä ole mitään hyötyä musikaalissa, vai…?

Olin väärässä, sillä ohjaaja ilmaisi mielenkiintonsa ilma-akrobatiaa kohtaan, ja keksi loistavan idean käyttää taitoani. Koetilaisuus oli hauska, ei ollenkaan niin pelottava kuin olin luullut. “Raati” oli erittäin kannustava, ja vaikka toinen lauluni katkesi kesken, koska jännitin niin paljon, sain silti paikan musikaalista.

Musikaaliin valmistautuminen on ollut rankkaa. Kun ei ole aikaisempaa tanssitaustaa, on pakko käyttää vapaa-ajasta paljon aikaa asentojen ja askeleitten oppimiseen. Koreografiatunneilla olen välillä ollut hukassa, mutta videoiden avulla olen saanut opeteltua asioita kotona.

Näyttelemisen ja sirkuksen välillä on myös se ero, että minun täytyy miettiä, kuinka hahmoni liikkuu, miten hän puhuu ja mitä hän ajattelee? Täytyy tutkia henkilöä ja löytää, miten juuri minä haluan näytellä häntä. Siinä on paljon asioita, joita sirkuksessa ei ole tarvinnut miettiä. Menin vain aina kankaalle ja tein temppuja toisen perään. Musiikkiin oli helppo eläytyä, esimerkiksi musiikin ollessa hidastempoinen ja surullinen, kulkeutui tämä ilmeisiin ja eleisiin kankailla.

Näytteleminen on hauskaa. Kontakti muiden näyttelijöiden kanssa tekee näyttelemisestä helpompaa, ja on helppo ottaa kiinni siitä mitä toinen heittää. Vuorosanojen opettelu ei ole ollut vaikeaa, ja olen iloinen siitä, etten saanut hirveästi muistettavaa. Laulun sanatkin alkavat olla jo aika hyvin muistissa, ja melodiatkin alkavat hahmottua. Odotan innolla, mutta ehkä myös hieman kauhulla laulun ja tanssin yhdistämistä, sillä yleensä kaikki uusi jännittää ihmisiä.

Niin, onko minusta tähän? On.

Ronja