Seminaari / Kasvatusopillinen korkeakoulu

1930-luvulla Jyväskylä oli jo pitkään ollut merkittävä koulukaupunki ja erityisesti suomenkielisen koulutuksen ja sivistyksen uranuurtaja. Uno Cygnaeus oli perustanut vuonna 1863 kaupunkiin Suomen ensimmäisen opettajankoulutusseminaarin, jonka myötä myös naiset saivat ensimmäisen kerran mahdollisuuden korkeampaan koulutukseen.¹ Seminaarin panos suomalaisen, ja erityisesti jyväskyläläisen, kulttuurin kehitykselle oli huomattava, sillä seminaarin lehtoreilla ja oppilailla oli suuri vaikutus kaupungin sivistys- ja kulttuuritoimintaan. Monista seminaarin oppilaista tuli jollain kulttuurin saralla merkittäviä.²

Jyväskylässä oli pitkään haaveiltu yliopiston perustamisesta kaupunkiin. Askel sitä kohti otettiin, kun kaupunkiin saatiin Kasvatusopillinen korkeakoulu 1930-luvun alussa.³ Valtion ylläpitämän suomenkielisen kasvatusopillisen korkeakoulun tehtävänä oli valmistaa kansakoulun opettajia ja antaa pedagogisia valmiuksia muiden koulujen opettajiksi aikoville. Korkeakoulun tehtävänä oli myös harjoittaa ja edistää kasvatus- ja opetustyön tieteellistä tutkimusta. Jyväskylässä päätös korkeakoulun perustamisesta otettiin innokkaasti vastaan. Sanomalehti Keskisuomalaisessa julistettiin perustamispäätöksen olevan ”niin suurimerkityksellinen, että sen johdosta on täysi syy kohottaa liput salkoihin.”⁴

Korkeakoulun toiminta alkoi syyskuussa 1934 juhlallisella avajaistilaisuudella miesseminaarin juhlasalissa. Korkeakoulun toiminnan alkaminen tarkoitti seminaarin vaiheittaista lopettamista ja viimeinen luokka valmistui seminaarista vuonna 1937.⁵ Korkeakoulun oppilaiksi otettiin ylioppilastutkinnon suorittaneita miehiä ja naisia, ja kansakoulun opettajaksi valmistuminen kesti kaksi vuotta.⁶ Korkeakoulun ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin Prof. K. T. Oksala.⁷

Jyväskylän seminaarin viimeisen miesluokan aamuhartaus. Tuntematon tekijä, 1936, Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon kuva-arkisto.

Seminaarin loppumisen kunniaksi pidettiin muistojuhla vuonna 1937 seminaarin kentälle pystytetyssä suurteltassa, jonne kerääntyi runsaasti entisiä seminaarin oppilaita. Muistojuhlan lisäksi juhlallinen kulkue kulki kaupungin hautausmaalle, jonne on haudattu muutamia seminaarin entisiä opettajia. Hautausmaalla kuunneltiin sekakuoron laulua, pidettiin muistopuhe vainajille ja lausuttiin runoja. Hautausmaalta jatkettiin yli tuhatpäisen kulkueen kanssa matkaa “kansakoulun isän” Uno Cygnaeuksen patsaalle ja laskettiin seppele sen juurelle.⁸

Seminaarin päättäjäisten kulkue Kauppakadulla vuonna 1937. Kuvaaja tuntematon, 1937. Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon kuva-arkisto.

Seminaarin päättäjäistilaisuus Jyväskylän vanhalla hautausmaalla. Tuntematon tekijä, 1937, Jyväskylän yliopiston museon Tiedemuseon kuva-arkisto.

Seminaarin päättäjäiset Cygnaeuksen patsaalla. Kuvaaja tuntematon, 1937. Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon kuva-arkisto.

Päättäjäisten yhteydessä Seminaarinmäen kampuksella vastikään opintonsa päättänyt luokka istutti ”seminaarikuusen” seminaarinjohtajan asuntorakennuksen (nykyinen O-rakennus) edustalle Seminaarinkadun puolelle, missä se kasvaa edelleenkin.⁹

Seminaarikuusen istutus. Kuvaaja tuntematon, 1937, Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon kuva-arkisto.

Vihje seuraavalle rastille

Viljamakasiini. QR-koodi löytyy ilmoitusten ja tapahtumien joukosta.

Paina tästä, jos haluat nähdä rastin kartalla

Viitteet

[1] Tommila, 1972 128.
[2] Tommila, 1972 136.
[3] Tommila 1972, 436.
[4] Keskisuomalainen 1.12.1933 no 277.
[5] Keskisuomalainen 10.5.1934 no 105.
[6] Keskisuomalainen 10.5.1934 no 105, Keskisuomalainen 19.5.1934 no 112.
[7] Keskisuomalainen 15.6.1934 no 134.
[8] Keskisuomalainen 12.6.1937 no 131.
[9] Keskisuomalainen 12.6.1937 no 131.

Lähteet

Keskisuomalainen:
1.12.1933 no 277
10.5.1934 no 105
10.5.1934 no 105
19.5.1934 no 112
15.6.1934 no 134
2.9.1934 no 201
12.6.1937 no 131

Tommila, Päiviö (1970) Jyväskylän kaupungin historia 1837–1965. Jyväskylä, Jyväskylän kaupunki.