Artikkelit

Nunnia ja konnia -musikaalin harjoituskausi on jo yli puolessa välissä, ja ensi-iltapäivä on koko ajan lähempänä ja lähempänä. Aika on mennyt hurjaa vauhtia, ja tuntuu, että esimerkiksi aukkaripäivästä olisi vähemmän aikaa, mitä siitä todellisuudessa on.

Olen Selina Elomaa ja näyttelen Nunnia ja konnia -musikaalissa Deloris Van Cartieria. Opiskelen Gradialla muusikoksi toista vuotta, pääaineenani pop/jazz-laulu. Olen esiintynyt melko paljon ja erilaisissa kokoonpanoissa, ja saanut esiintymiseen oppeja, kannustusta ja varmuutta. Näyttelijän polkuni on sen sijaan melko lyhyt. Alakouluikäisenä olin mukana Lahden kaupunginteatterin Cats-musikaalissa, joka oli maailman siistein juttu siihen aikaan. Tämän lisäksi en ole esiintynyt muissa teatteriproduktioissa. Näyttelijyys on vierasta ja se jännittää.

Ennen varsinaisten Nunnien ja konnien kohtausharjoitusten alkamista kokonnuimme porukalla ja teimme erilaisia näyttelijäntyön harjoituksia ohjaajamme Erikan johdolla. Aloitimme kontaktitreenillä, jossa käveltiin tilassa ja vähitteleen alettiin ottaa erilaisin tavoin toisiimme kontaktia; aluksi katsoen silmiin, sitten jollain hillityllä eleellä ja lopuksi reilusti moikaten. Samalla piti kuunnella ohjaajan antamia ohjeita ja keskittyä myös niihin. Tämän jälkeen teimme tilaharjoituksen, jossa kuvittelimme liikkuvan erilaisten pintojen päällä; jalkojemme alla oli esimerkiksi lasinsirpaleita, sammalta tai samettista hiekkaa. Tavoitteena oli liikkeen ja eleiden avulla tuoda alla oleva pinta ilmi ja tulla sinut tilan kanssa. Lopuksi teimme harjoitteen, jossa jokainen sai keksiä itselleen tilanteen sekä paikan/huoneen, johon tulee sisään. Muut saivat arvata, minkälaisesta paikasta on kyse. Samalla harjoittelimme myös sitä, kuinka liikkua näyttämöllä niin, että kehon etupuoli on koko ajan yleisöön päin. Opin, että vaikka kuinka oudolta ja hölmöltä se tuntuu, katsoja näkee sen aivan luonnollisena.

Itselleni näyttelijäntyön harjoituskerta oli tärkeä ja merkittävä, koska näyttely on lajina vierain, jos vertaan taitojani tanssiin ja lauluun. Kommunikointi, kontaktinotto kanssanäyttelijöihin sekä eleet yhdistettynä vuorosanoihin on itselleni uutta ja vaatii paljon harjoitusta ja toistoja. Näyttelijäntyön harjoituskerran jälkeen oli kuitenkin jo heti luontevampi ja varmempi olo lähteä harjoittelemaan musikaalin kohtauksia. Samalla tutustuimme toisiimme, joka myös toisaalta rentoutti tunnelmaa ja jännitystä.

Näyttelijyydessä ja laulajuudessa on paljon samankaltaisia piirteitä. Yleisesti laulajana koen, että näyttelijäntyön harjoituksilla ja puheteatterilla on vaikutusta laulajuuteen ja esiintymiseen muussakin ympäristössä kuin teatterinäyttämöllä. Näyttelijäntyön harjoitukset auttavat minua laulajana esimerkiksi näissä asioissa:
– laulun ja tekstin tulkitseminen
– aktiiviset eleet ja kasvojen ilmeet
– kropan luonnollinen liike
– artikulointi ja rytmi
– puheenomaisuus
– kommunikointi lavalla soittajiin sekä yleisöön
– rentous lavalla
– statusharjoitteet → miten otan lavan ja yleisön haltuun ja millaisella energialla

Mieleeni tuli tosi paljon tärkeitä asioita liittyen näyttelemiseen, joita pystyn hyödyntämään myös laulajana. Ennen kaikkea koen että samankaltaiset näyttelemiseen liittyvät harjoitukset vähentävät liikajännittämistä ja lisäävät rentoutta. Vaikka yleensä koen olevani ihan täysin minä itse, kun esiinnyn laulajana lavalla, mutta ei varmasti ole pahitteeksi esimerkiksi välillä miettiä olevansa joku muu tai ripaus jotain muuta. Se varmasti auttaa jännityksen sietämisessä ja tuo extramaustetta esiintymiseen.