Näytelmätekstin omaksuminen

Hola amigos! Me ollaan Kasperi ja Clara ja ollaan molemmat Gradian muusikon koulutuksen toisen vuoden opiskelijoita. Kasperin pääinstrumentti on sähkökitara ja Claran pääaineena on musiikkiteatteri. Nunnia ja konnia -musikaalissa Kasperi näyttelee hulvattomia hahmoja Monsignoria ja Pabloa. Clara puolestaan on yksi ensemblen jäsenistä ja pääsee näyttelemään mm. nunnaa, baarimikkoa ja uutistoimittajaa. Aloitimme musikaalin harjoitukset lukuharjoituksella eli lukemalla näytelmätekstin yhdessä läpi koko porukalla. Heti silloin törmäsimme lauseisiin ja sanontoihin, joiden ymmärtäminen vaati selvittelemistä. Haasteita herätti muun muassa lauseet ”Como encontraremos a Deloris en una ciudad tan grande?” ja ”Olen tilanteessa”. Tutkiessamme tekstin tarkoituksia, inspiroiduimme kirjoittamaan blogitekstin siitä, miten tärkeää näytelmätekstin omaksuminen näytellessä on.

Mitä on näytelmätekstin omaksuminen ja miksi se kannattaa tehdä? Käsikirjoituksessahan lukee kaikki mitä näyttelijän pitää sanoa, joten eikö riitä, että vain opettelee ulkoa omat vuorosanansa? Noup. Vuorosanat tulee kyllä opetella ulkoa, mutta se on vasta ensimmäinen askel. Vasta tämän jälkeen voi alkaa keskittymään itse näyttelijäntyöhön. On tärkeää omaksua teksti, sillä jos ei ymmärrä mitä lavalla sanoo ja miksi, sitä ei osaa sanoa oikealla tavalla ja tunteella. Tällöin tarina ei myöskään välity yleisölle toivotulla tavalla. Kun henkilökohtainen näytelmään valmistautuminen alkaa, on näytelmätekstin omaksuminen yksi tärkeimmistä osista. On tärkeää ymmärtää omat repliikkinsä ja hahmon sisäistä maailmaa, jotta voi luonnollisesti näytellä roolihahmoa. Tämän lisäksi merkityksellistä on ymmärtää näytelmän tarina ja miten hahmosi vaikuttaa siihen.

Konkreettinen esimerkki repliikkien ymmärtämisen tärkeydestä on Kasperin hahmo Pablo. Pablon lähes kaikki vuorosanat ovat espanjaksi, eikä Kasperi osaa tippaakaan espanjaa. Tässä tapauksessa vuorosanojen opettelemisen lisäksi pitää tietenkin oppia myös lausumaan lauseet oikein, mutta se ei näytelmän kannalta vielä riitä. Vuorosanojen merkitys täytyy ymmärtää eli ne tulee kääntää suomeksi, koska jos ei ymmärrä mitä sanoo niin miten sen voi osata sanoa tarkoituksenmukaisesti. Eli on hyvin tärkeää ymmärtää itse mitä sanot, jotta myös yleisö voi ymmärtää sen. Kuten ohjaajamme Erika Hast on meille sanonut: ”Yleisön pitäisi pystyä ymmärtämään näytelmän tarina vaikka kaikki näyttelijät puhuisivat siansaksaa.”

Nunnia ja konnia -näytelmätekstin on kirjoittanut amerikkalainen pariskunta Cheri ja Bill Steinkeller ja musikaali sai ensi-iltansa vuonna 2006 Yhdysvalloissa, Kaliforniassa. Tekstin on suomentanut Heikki Sankari, sekä Jussi ja Kristiina Vahvaselkä vuonna 2016. Tekstin omaksumisen kannalta on hyvä ottaa huomioon teoksen alkuperäiskieli, joka tässä tapauksessa on englanti. Kyseinen asia tuli ilmi kun pohdimme hassun repliikin ”Olen tilanteessa!” merkitystä. Lause kuullaan kohtauksessa, jossa nunnat ovat jännittyneitä lauluesityksestään suuren ja tärkeän yleisön edessä. Tajusimme, että lause voisi olla käännös englanninkielisestä lauseesta ”I’m having a moment!”, joka viittaa tunteikkaaseen ja jopa shokkimaiseen olotilaan. Tämän ymmärrettyämme repliikki käy paljon paremmin järkeen. Aivan kuten Pablon espanjankieliset lauseetkin suomennoksien jälkeen!

Tekstin omaksuminen ei kuitenkaan aina liity vieraiden kielten tutkimiseen ja kääntämiseen, vaan tekstien aihealueet voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Nunnia ja konnia -musikaalissa esillä on uskonnollisuus ja erityisesti katolilaisuus. Näistä asioista olemmekin päässeet oppimaan paljon uutta projektimme aikana. Mieltä avartavaa oli ymmärtää, että abbedissaksi kutsuttu hahmo ei olekaan nimeltään abbedissa, vaan sana tarkoittaa juuri sitä kuka hahmo on: nunnaluostarin johtajatar. Muitakaan nunnia ei puhutella heidän omilla syntymänimillään, vaan kaikkien nunnien kutsumanimet alkavat Sisar Maria. Sen jälkeen mainitaan vasta yksilöidyt nimet, kuten Sisar Maria Robert. Yksi mieleenpainuvimmista oivalluksista tapahtui harjoitellessamme kohtausta, jossa abbedissa esittelee uuden nunnan Sisar Maria Clarencen ja kertoo hänen olevan kaikkien vankien suojeluspyhimys. Syntyy keskustelu, jossa nunnat arvailevat mistä Maria Clarence voisi olla kotoisin. ”Alcatrazista?” kysyy Sisar Maria Patrick. Aivan, tämä viittaa Yhdysvaltain pahamaineiseen vankilasaareen! ”Australiasta?” ehdottaa Sisar Maria Lazarus. Tätä jäimme pohtimaan… Miksi juuri Australiasta? Lopulta vastaus selvisi ohjaajan oivalluksesta ja lisätutkimuksella internetistä! Historia antoi meille ratkaisun tähän hämmennykseen. Australiaan vietiin tuhansittain vankeja Euroopasta 1770- luvulta 1860- luvulle asti. Alunperin siksi, koska 1600- luvulla saatiin idea siitä, että vankeja voitaisiin kuljettaa Euroopasta työvoimaksi siirtomaihin. Tämänkaltaisia oivalluksia tekstistä on tullut todella monia ja niitä on ollut kiinnostavaa bongailla ja tutkiskella. Yllättävän moni asia perustuu oikeisiin faktoihin, mutta joskus tutkimus johtaa myös siihen, että kirjoittajat ovat käyttäneet mielikuvitustaan taidokkaasti luodakseen toimivan draaman kaaren.

Näytelmätekstien lukemisesta oppii todella paljon ja se on hauskaa! Siksi suosittelemmekin sitä kaikille, vaikka ei olisikaan itse mukana missään näytelmässä tai edes kiinnostunut näyttelemisestä. Rivien väleihin piilotetaan mielenkiintoista infoa, jotka vain osa ymmärtää… Niiden selvitteleminen tuntuu jännittävältä salapoliisin työltä ja pientenkin yksityiskohtien ymmärtäminen on palkitsevaa, sillä se avartaa mielikuvaa tarinan kokonaisuudesta. Näyttelijän näkökulmasta se helpottaa hyppäämistä roolihahmon saappaisiin ja siten luomaan mahdollisimman eheän teatterielämyksen katsojalle!

Toivottavasti viihdyit blogimme parissa :) Nähdään esityksissä! Hasta luego!

Terkuin Kasperi ja Clara