12.2.2024 | Ascanio in Alba
Oopperan maailma on vienyt minut mukanaan jo vuosia sitten, ja Ascanio in Alba onkin jo neljäs ooppera, jota olen päässyt työstämään, tällä kertaa toki ensimmäistä kertaa tuottajan ja ohjaajan assistentin roolissa. Olen Sara-Alexandra, 22-vuotias musiikkitieteen maisterivaiheen opiskelija, oopperaa ja näyttämötaidetta rakastava monen alan tekijä. Oopperaa olen päässyt näkemään, kokemaan ja tekemään monessa eri roolissa, näyttämöavustajasta ohjaajan assistenttiin, musiikkijärjestäjään ja tuottajan tehtäviin. Ascanio in Alba on ensimmäinen opiskelijaproduktio, jossa olen mukana, ja myös sen vuoksi ainutlaatuinen kokemus.
Ennen Ascanio in Albaa olen kulkenut Jyväskylän Oopperan matkassa La Bohèmen, Viimeisten Kiusausten ja Lemmenjuoman säveliin, ja viimeisin produktio pyörikin osittain päällekäin Ascanio in Alban kanssa. Melkoinen oopperatalvi siis kyseessä.
Ascanio in Alban osalta tarinani alkaakin keväästä 2023, kun Suomalaisen musiikkikampuksen oopperaan etsittiin ohjaajan assistenttia Ville Saukkoselle. Homma oli osaltani sillä selvä, oopperaa Jyväskylässä ja ohjaajana vieläpä Ville. Villen ohjauksiin ja työtapaan olen päässyt tutustumaan jo vuonna 2017 15-vuotiaana ohjausassistenttiharjoittelijana, jolloin toimin silloisen Villen assistentin Mirva Koivukankaan (nykyään tuottaja-ohjaajana muun muassa Savonlinnan Oopperajuhlilla) apuna harjoittelijana. Ohjaajan toimintatavat olivat siis entuudestaan tuttuja.
Kesällä 2023 alkoi hurja Mozart-maratoni. Tutustuin teokseen musiikillisesti sekä perehdyin librettoon, niin alkuperäiskielellä kuin käännöksenä. Tämä loi selkeästi tärkeän vakaan pohjan syksyllä alkavalle työlle ohjaajan ja visualistin kanssa.
Syyskuussa olin jo aloittanut Lemmenjuoman parissa ja tehnyt aktiivisesti pohjatyötä Ascanio in Albaa varten, aikomuksissani rajata syksyn työurakka näihin kahteen teokseen. Yllättäen puhelin soikin, ja Suomalaisen musiikkikampuksen tuottaja Karri Kallio kysyi, olisinko kiinnostunut hakemaan tuottajan paikkaa musiikkikampuksella, hänelle kun etsittiin osa-aikaista sijaista vanhempainvapaan ajalle. Tottakai, unelma ja tavoite onkin tehdä tuottajan työtä, ja mikä parasta, nyt Suomalaisen musiikkikampuksen tuottajan työpöydällä odottaisi Mozartin Ascanio in Alba. Ja niin (usean virallisen paperin ja käänteen jälkeen) aloitin lokakuussa 2023 toisena Suomalaisen musiikkikampuksen tuottajana Karrin työparina.
Tuottajan työ tarjosi upean pohjan ja ymmärryksen koko produktion rakentamisesta. Olen toki aiemmin toiminut oopperatuotannoissa tuotantokoordinaattorina ja assistenttina, joten tämä puoli oopperan tekemisestä ei ole täysin uutta. Aiempi kokemus olikin aivan avainasemassa omassa työssäni, ja tuotannon eri osien kokoaminen ja eri alueiden välillä viestiminen rullasikin kokonaiskuvan ymmärryksen avulla mukavasti. Jokaisessa produktiossa on aina vaiheensa, mutta hyvässä hengessä jokainen haaste saatiin selätettyä.
Syksyllä tuottajana hoidin siis monia tuotannon teknisiä osia, ja samalla aloitin työni ohjaajan assistenttina. Vierailin marraskuussa päivän Helsingissä ohjaajan ja visualistin luona, jolloin kävimme läpi teoksen, alustavan kaavan ohjauksen ideoista, visuaalisen suunnitelman lavastuksen, pukujen ja maskien osalta sekä aloitimme tammikuun harjoitusperiodin aikataulujen tekemisen. Aikataulut tehtiin viikottain, marraskuussa valmisteltiin tammikuun ensimmäinen viikko ja loput tammikuussa aina edeltävällä viikolla. Tehtävänäni tässä oli tarkentaa aikataulut niin, että jokaisen päivän sisältö tarkennettiin kohtauksittain ja kutsuin paikalla aina oikeaan aikaan solistit, tanssijat, kuoron ja avustajat.
Harjoituskaudella kuljinkin ohjaajan mukana harjoituksissa merkiten ylös partituuriin ohjauksen muistiinpanot, musiikki-iskuja valoille ja projisoinnille sekä hoidin kaikenlaisia juoksevia asioita puvustuksesta maskiaikatauluihin sekä valokuvaukseen ja lopulta ensi-illan jälkeisen juhlan järjestämiseen. Yksi merkittäviä tehtäviä näin tuottajan ja ohjaajan assistentin risteytyksenä olikin median kanssa viestiminen ja median edustajien kutsuminen harjoituksiin paikalle sekä kriitikkojen kutsuminen ensi-iltaan arvion tekemistä varten. Eräs tuottajan puolen tehtävistä oli myös Mozartin roolia tanssivan Arvin TET-viikon ohjaaminen. Siinä sitä saikin vastata vaikeisiin kysymyksiin, kun kahdeksannen luokan TET-raportissa piti haastatella TET-ohjaajaa. En olekaan aiemmin tullut miettineeksi omaa urapolkuani tai koulutukseni vaikutusta ooppera-alan hommissa.
Esityksien aikana riittää myös työtä, vaikka uskomattoman suuri työ tehdäänkin jo harjoitaskaudella ja sitä ennen, jotta saamme tuotua valmiin teoksen yleisön eteen. Esitysten aikana sauhuavat tekstityskoneet, kamerat, monitorit sekä projisoinnin ja valojen pöydät. Itse istunkin juuri valopöydän ja projisoinnin koneiston välissä partituurini kanssa huutelemassa radiopuhelimeen merkkejä, milloin kuvat vaihtuvat ja samalla valot. Olen siis merkinnyt harjoitusten aikana ylös nuottiin kaikki vaihdot, joita projisoinnissa tapahtuu. Siispä esityksissä (ja läpimenoharjoituksissa) luen nuottia ja annan musiikin mukaan merkin milloin nämä projisoinnin muutokset tapahtuvat.
Radiopuhelimen päässä on esitysten aikana myös tuotantoassistentti, joka tarkistaa solistien, kuoron ja avustajien olevan ennen esitystä ja väliajan päättyessä valmiina kulisseissa jatkamaan. Kommunikoin siis hänen kanssaan, ja vahvistan muulle työryhmälle, että olemme valmiina aloittamaan.
Työpisteeni on yleisön takana, ja näen sieltä kaiken, mitä lavalla tapahtuu. Tämä on tärkeää myös sen vuoksi, että voin ohjeistaa tuotantoassistentti Anniinaa tekemään tarpeistoon ja mahdollisesti muuhun lavalla näkyvään erilaisia korjausliikkeitä, jos jokin ei toimi. Saamme näin kommunikoitua myös sen, milloin erilaiset tarpeiston ja lavastuksen osat siirretään kulisseista pois sivuun, jotta saamme solisteille ja muille esiintyjille lisää kulkutilaa kulissiin.
Tiivistettynä siis esitysten, harjoitusten ja tuotannon kaikkien vaiheiden aikana olen silmät ja korvat auki ja valmiina tekemään nopeitakin ratkaisuja ja liikkeitä, jotta tuotanto etenee sujuvasti, solistit, kuoro, avustajat, kapellimestari, ohjaaja, visualisti sekä orkesteri voivat keskittyä työhönsä täysin ja yleisö saa nauttia esityksestä kaikessa rauhassa!
En edes pysty listaamaan kaikkia tehtäviäni Ascanio in Alban parissa, mutta kokonaisuuden voisi tiivistää niinkin, että tämän produktion tunnen paremmin kuin omat taskuni!
Ohjaajan veikeä, moderni ja hauska ote nuoren Mozartin säveltämään teokseen herätti yleisössä naurunpyrskähdyksiä, iloisia katseita ja keskittyneitä huokauksia. On ollut ihanaa päästä näkemään oopperan tekemistä jälleen uudesta näkökulmasta, ja voisinkin kirjoittaa tästä yhdestä kokemuksesta vaikka kokonaisen kirjan. Merkkiraja ei kuitenkaan ihan siihen anna periksi, ja huomaankin varmaan jo tämän blogitekstin julkaisemisen jälkeisenä päivänä unohtaneeni mainita lukuisia ihania hetkiä ja tärkeitä oivalluksia matkaltani. Kuitenkin päälimmäisenä mieleen on jäänyt lämmin ja iloisen kannustava henki, joka työryhmässä eli koko produktion ajan. Todettakoon siis tämän matkan loppusuoralla, että tavoitteena tulevaisuudessa siintävä tuottajan rooli on edelleen se, joka tuntuu omalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Tästä tuotannosta on jäänyt käteen jälleen oiva verkosto alallamme, monia arvokkaita kokemuksia ja hetkiä, sekä se loistava mahdollisuus sanoa, että teimme Jyväskylässä Suomen ensi-illan Mozartin Ascanio in Albasta!