Artikkelit

Heippa!

Täällä kirjoittelee Tuomas ja näyttelen Suomalaisen musiikkikampuksen Sweet Charity musikaaliproduktiossa Hermania, Papa Brubeckia ja Manfredia. Tässä tekstissä avaan ajatuksiani hahmojen rakentamisesta ja miltä tuntuu heittäytyä erilaisesta hahmosta toiseen.

Hulvaton Herman – Psst, psst, kala liikkuu!

Aloitetaan Hermanista. Hän omistaa tanssiravintola Fandangon, jossa Charity ja muut tytöt työskentelevät. Vaikka Herman on eräänlaisessa esimiesasemassa, hän ei kuitenkaan kohtele tyttöjä alaisinaan. Hänelle tytöt ovat perhettä ja kokee olevansa yksi heistä. Ulosanniltaan Herman on pirskahteleva ja leikkisä, höystettynä aimoannos herkkyyttä.

Minun oli helppo asettua Hermanin kiiltonahkakenkiin, sillä harjoitusten edetessä olen huomannut samaistuvani hahmoon yllättävän paljon. Hahmon rakentaminen tapahtui siis melko luonnostaan alun hämmennyksestä selvittyä. Meille molemmille sopiva elämän motto voisi kuulua näin: ’’Elämässä on paljon synkkiä hetkiä ja asioita, joten huumorin kukat siellä, täällä ja tuolla eivät ole pahitteeksi’’.

Patsasteleva Papa Brubeck – Uhka vai mahdollisuus?

Mistä on Papa Brubeck tehty? Jazzista, mysteereistä, taikatupakasta ja ylitsevuotavasta maskuliinisesta energiasta. Siitä on Papa Brubeck tehty. Sydämen kirkon valovoimaisen johtajan roolissa minulla on ollut hieman hakemista. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi Papan näyttelemisestä, mutta jotkut roolit istahtavat näyttelijälle helpommin kuin toiset. Tämä johtuu yleensä käsityksestä itsestämme ja mitä on olla minä. Roolissa pitää kuitenkin hetkellisesti jättää oma persoona taka-alalle ja päästää valloilleen jotain uutta.

Mainio Manfred – Vanha, mutta ei vanhus

Viimeisenä, mutta ei vähäisenä Manfred. Manfred on pitkänlinjan hovimestari ja hääräilee nykyisin iltalialaisen filmitähden Vittorio Vidalin palveluksessa. Aika on tehnyt tehtävänsä Manfredin fysiikkaan, mutta palveluhetkeen se ei ole koskenutkaan. Iäkkäämmän ihmisen rooli voi olla melko fyysinen, sillä hahmoa rakentaessa on mietittävä tyylejä erilaisille normaaleille toimille, kuten kävely. Lähdin hakemaan harmaan hovimestarin ulosantia sillä ajatuksella, että hän on tehnyt työtään jo vuosia ajattelematta ei niin olennaisia asioita kuten työergonomiaa. Huonossa ryhdissä pitkään näytteleminen ei ole helpoin temppu, joten on jo alkuvaiheessa tärkeää miettiä, miten toteuttaa fyysistä ulosantia terveellä tavoilla.

Ketä saisi olla?

Miten sitten opetella olemaan joku toinen? Itse olen tutkinut Papaa muistuttavia henkilöitä netistä ja huomannut hänessä olevan paljon samaa kuin monissa rocktähdissä. Esimerkiksi Metallican nokkamieheltä James Hetfieldiltä olen saanut paljon maneereja ja vaikutteita Papan ulosantiin. Myös arkielämässämme kohdattujen ihmisten käytöstä ja olemusta tulee tarkkailtua alitajuisestikin ja näistä havainnoista saa paljon materiaalia hahmojen rakentamiseen. Ensin on kokeiltava ja reviteltävä oikein kunnolla, sillä aluksi oudoilta ja kummallisilta tuntuvat eleet ja äännähdykset saattavat muodostua hahmon ydintekijöiksi.

Harjoitusvaiheen alussa roolista toiseen hyppiminen voi olla haasteellista. Avainasemassa uuden persoonan esiin manaamisessa on taitavat vastanäyttelijät, joita tästä produktiosta löytyy paljon. Joskus tarvitaan vain yksi mulkaisu Fandangon tytöiltä tai ihaileva kiljahdus seurakunnan jäseneltä niin simsalabim, Herman tai Papa Brubeck on estradilla.

Tuomas

 

Tuomas Hovi opiskelee Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiksi ja näyttelee Sweet Charity -musikaalissa triplaroolin.