Harrastajanäyttelijä opiskeluproduktiossa

Opiskelijana Gradialla on mahdollista hakea mukaan musikaaliin! Tämän jo tiesinkin etukäteen hakiessani viime keväänä opiskelemaan pop-/jazz-laulua Gradialle, ja tieto tästä lämmitti teatterin harrastajana sydäntäni.

Olen Minna Liukko, ensimmäisen vuoden pop-/jazz-laulun opiskelija Gradialta sekä harrastajanäyttelijä. Irtiotto työelämästä ja heittäytyminen kokopäiväopiskelijaksi varhaiskasvatuksen hankemaailmasta vaatii uskallusta ja heittäytymistä niin kuin teatteriharrastuskin. Teatteria olen harrastanut yli kymmenen vuotta ja vuosiin on sisältynyt viisi musikaalia ja puhenäytelmiä eri harrastajateattereissa. Musikaaliproduktio opiskelijana on sen sijaan minulle aivan uutta. Suomalaisen musiikkikampuksen Nunnia ja konnia -musikaalissa olen Sisar Maria Theresa, yksi ensemblen nunnista.

Suuri ero harrastaja- ja opiskeluproduktiossa on harjoitusten aikataulu. Harrastajana kaikki harjoitukset ovat ilta-aikaan töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Opiskeluproduktiossa harjoitukset ovat koulupäivien aikaan sekä viimeisillä viikoilla myös iltaisin. Taustalla pyörivät edelleen kurssit, joiden tehtävät pitää tehdä ja laulut harjoitella, vaikka fyysisesti olisimmekin musikaaliharjoituksissa. Siis eräänlainen tuplabuukkaus, jotka kummatkin pitää hoitaa.

Harrastajapuolella näyttelijöitä on monesta eri taustasta ja yhteisenä nimittäjänä on kiinnostus teatteriin. Suomalaisen musiikkikampuksen yhteisproduktiossa löytyy myös toinen yhdistävä tekijä kiinnostuksen lisäksi: vahva musiikkitausta ja sen opiskelu. Musikaalissa näyttämöllä olevat opiskelevat kampuksella joko Gradian, Jamkin tai yliopiston puolella musiikkia. Vahvaa musiikkitaustaa kyllä tarvitaankin, koska Nunnia ja konnia -musikaalin laulut eivät ole helpoimmasta päästä.

Sekä harrastajateatterissa että opiskeluproduktiossa harjoituskauden pituus on keskimäärin sama. Harjoitusmääräkin on ollut likimain sama niissä musikaaleissa, joissa olen aiemmin ollut mukana. Yhtä lailla molemmissa tarvitaan sekä yhteisiä harjoituksia, oli kyseessä sitten näyttelijäntyö, tanssi tai laulu, että myös omaa harjoittelua. Tunteja en ole laskenut (joka olisi ollut mielenkiintoista), mutta niitä on paljon. Vaikka harjoittelu on vaatinut paljon työtä, onnistumisen kokemusten kautta ja ohjaajien sekä muiden tsemppien avulla siihen on saanut voimaa.

Iso ero harrastaja- ja opiskeluproduktiossa on esitysten määrä. Yleensä harrastajateattereissa esityksiä on 15–20 ja esityskausi kestää 1,5–2 kk. Nunnia ja konnia -musikaalissa esityksiä on neljä ja esityskausi kestää vain vajaan viikon. Harrastajateatterin suuri esitysmäärä antaa musikaalille tai näytelmälle mahdollisuuden vielä kehittyä esityskauden aikana. Opiskelijaproduktiossa neljän esityksen aikana muutos on vähäisempää. Niinpä olen varma, että neljässä näytöksessä on jokaisella täysi lataus nauttia esityksestä ja antaa yleisön nähdä, mitä olemme saaneet aikaiseksi.

Harrastaja- ja opiskeluproduktioissa on sekä samaa että erilaista. Kaiken kaikkiaan matka opiskelijana Nunnia ja konnia -musikaalin pyörteisiin on ollut antoisa. Vaikka musikaali on uusi, ohjaajat ovat uusia ja porukka on uutta, niin opiskelijaproduktiosta löytyy sama tuttu me-henki ja teatterin taika kuin harrastajapuolellakin. Vielä siis viimeiset harjoitukset käyntiin ja kohti ensi-iltaa!