5.1.2024 | Ascanio in Alba
Olen varsinainen myöhäisherännäinen laulun opiskelun suhteen. Taustani on Jyväskylän musiikkiluokalla ja 9–12-vuotiaiden laulajien KolmeKuutoset -kuorossa, minkä jälkeen lauloin useammassa harrastajakuorossa. Laulunopinnot alkoivat kuitenkin vasta kirkkomusiikin opintojen myötä ollessani parinkympin puolessavälissä.
Ensimmäisen julkisen rääkäisyni palaute oli ”erittäin tarkka korva, mutta laulaa kuin pikkutyttö”. Tottahan tuo oli – ääni oli hentoinen ja huokoinen, vaikka nuotissa hyvin pysyinkin. Kiitos erittäin kärsivällisten opettajien (ensimmäisenä Marjatta Airas ja viimeisimpänä Gradian oma Päivi Virolainen-Kalpio), oma ääni-instrumentti on kehittynyt lupaavaan suuntaan. Ensimmäisestä julkisesta, paniikkikohtaukseen päättyneestä laulumatineasta on kuljettu pitkä matka nykytilanteeseen, jossa laulan mielelläni toisten edessä työssäni kanttorina.
Opiskellessani Kuopiossa lauloin Puccinin Suor Angelica -oopperan Nunnakokelaan sekä Mozartin Taikahuilun 2. pojan pienet roolit. Ascanion Fauno on ensimmäinen isompi rooli, jota olen päässyt tekemään. Hain osaa hetken päähänpistosta ja sattuman kautta. Osallistuin alkuvuodesta laulumestarikurssille, jonka opettaja suositteli minulle Faunon aarioita, jotka kahlasimme läpi kurssilla. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä oopperasta. Kun sitten selvisi, että Musiikkikampus aikoo tuottaa tuon saman tuntemattoman oopperan, ajattelin käydä testaamassa hermojeni kestävyyttä koelaulutilanteessa.
Roolin saaminen oli todella iloinen yllätys. Itse oopperaan tutustuminen alkoi melko perinteisesti lukemalla juonikuvausta sekä tekstikäännöksiä. En puhu italiaa, joten varsinkin keskustelevien resitatiivitekstien sanatarkoissa käännöksissä vierähti tovi jos toinen Google Translate-sovelluksen parissa. Oopperan solistit ovat päässeet nauttimaan oopperoihin perehtyneen natiivin kielenopettajan ohjauksesta EduFutura-opintojen kautta, joten toivottavasti lopputulos on jotain muuta kuin ”ralli-italiaa”.
Roolihahmoni Fauno on idyllisen paimentolaiskylän lammaspaimenten johtaja, joka vuoroin toppuuttelee ja vuoroin kannustaa romanttisen tarinamme nuoria rakastavaisia. Ohjaajamme Ville Saukkosen näkemyksessä kuorolaiset ovat lampaita ja minä lammaskoira. Flirtti ja koketti Lassie on mehukas lähtökohta lavalla oleilua varten ja odotankin innolla tammikuussa alkavia näyttämöharjoituksia.
Hahmon ilmaisua on ryhdytty rakentamaan yhdessä ohjaajan ja kapellimestarin kanssa ja on erittäin kehittävää saada ohjausta oopperan ammattilaisilta. Laulullisesti Fauno on varsin koloratuuripitoinen rooli, ja harjoittelun haasteena on yhdistää kestävyysurheilu kepeään ja ilakoivaan ilmaisuun. Parasta roolissani on – tietynlaista sekopäisyyttä vaativien kuvioiden laulamisen lisäksi – (toivottavasti) elämäni runsaimmat rintakarvat! Gradian puvustajat ovat loihtineet simpsakan koirapuvun, joka on todennäköisesti oopperan kuumin (ei ehkä siinä perinteisessä mielessä…)
Faunon roolin lisäksi toimin oopperan kuoromestarina osana kuoronjohdon opintojani ja niiden B-kurssisuoritusta. Oopperakuorona toimii Jamkin edustuskuoro Cantinovum, jonka kanssa olemme harjoitelleet syksyn aikana Rajakadun kampuksella lähes viikottain.
Ahkerasti konsertoiva Cantinovum harjoittelee samaan aikaan myös muuta ohjelmistoa, joten treeniaika ja laulajat on jaettu puoliksi: osa harjoittelee oopperaa samalla kun toiset harjoittelevat muuta ohjelmistoa ja puolessa välissä iltaa vaihdetaan osia. Harjoitukset alkoivat käymällä läpi laulutekstejä, Mozartin musiikillista tyyliä, italian ääntämistä sekä tietenkin kuoro-osien kontekstia Ascanion juonessa.
Oopperassa on ilmaisullisesti erityisen tärkeää tietää, mistä laulaa ja miksi. Kuoron osat ovat varsinaisia korvamatoja, jotka jäävät helposti soimaan päähän loppuillaksi harjoitusten jälkeen. Kuten kaitsijansa Fauno, lampaiden kuoro rohkaisee ja ohjailee tarinamme pääparia aina silloin, kun eivät ole kiireisiä ylistäessään kotikaupunkinsa jalomielistä jumalatar Venusta. Kuoro kenties aavistaa, että muukalaisena Alban kaupunkiin ilmestyvä nuorukainen on kylän kaunottarelle Silvialle ennustettu aviomies.
Kuoro ja Fauno ovat usein lavalla samaan aikaan ja laulavat peräkkäisiä numeroita. Kuoron osien harjoituttaminen on auttanut minua sisäistämään myös Faunon aarioiden ja muiden hahmojen kanssa käytyjen keskustelujen kontekstia. Vastaavasti tieto kuoro-osien ympärillä tapahtuvista asioista on helpottanut kuoron funktion ymmärtämistä juonellisesti.
Ooppera kannattaa tulla katsomaan usemmastakin syystä: Suomen kantaesityksen lisäksi luvassa on ohjauksellisesti hulvatonta menoa, sekä kepeistä oopperoista tuttua rakkautta ensi silmäyksellä, salattuja henkilöllisyyksiä sekä eskapistisen onnellinen loppu, mikä lämmittänee keskellä kylmintä talvea. Kuka tilaa kenelle pitsaa, saavatko lampaat pitää turkkinsa, ovatko tv:n deittiohjelmat sittenkin vain valheellista hömppää? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää helmikuussa Siltasalissa!