Artikkelit

Ai että, taas ollaan itse astian äärellä. Tervetuloa seuraamaan töksähtelevää ajatusten virtaani.

Meitsi on Juuso Porras ja näyttelen musikaalissa pääasiassa konstaapeli Ricky Southeria. Aikaisempaa kokemusta musikaaleista on Kulissin, JKO:n ja Jyväskylän kaupunginteatterin projekteista. Olin mukana myös 2020 musiikkikampuksella esitetyssä Sweet Charityssä ja Gradian musikaalikonserteissa 2019–2022. Opiskelen tällä hetkellä Jamkilla musiikkipedagogiksi pop/jazz-laulu pääaineena. Harrastuksiini kuuluvat tanssi, videopelit ja Kipinät-kuoro.

Soolokappaleen rakentaminen on mielenkiintoinen ja tärkeä prosessi. Usein hahmoilla on pääosaa lukuun ottamatta vain yksi soolobiisi, joka sisältää melkein kaiken mitä hahmolla halutaan ilmaista. Rickyn biisi ”Samaan kykenen” on haavekuva, jossa Ricky käy läpi minäkuvansa skaalan kaikkeen pystyvästä sankarista kykenemättömään surkimukseen. Hahmon rakentaessa biisiä biisi rakentaa hahmoa ja symbioosi on täydellinen.

Soolobiisien harjoitteluprosessi alkaa samoista asioista kuin joukkokohtaustenkin. Jotta näyttelijäntyöhön ja hahmon tekemiseen voi keskittyä, tanssien ja lauluosuuksien pitää olla vahvasti kehossa. Tai ainakin henkilökohtaisesti omaan sellaiset putkiaivot, että jos vaadin itseltäni kahta asiaa samaan aikaan saan lopputulokseksi nolla asiaa. Tämän lisäksi hahmon muun materiaalin tutkiminen ja sisäistäminen auttaa näkemään biisin suhteessa kaikkeen muuhun. Kun pohjatyö on tehty, alkaa hahmon tuominen kohtaukseen. Tanssissa pohditaan hahmon ryhtiä ja liikekieltä biisin eri kohdissa. Sankarina ryhdikkäästi ja suuresti, surkimuksena edelleen tarkasti, mutta selkeästi pienempänä. Lauluun tuodaan samalla tavalla hahmo sisään.

Itselleni näytteleminen ja esiintyminen koostuu kahdesta selkeästi erilaisesta strategiasta, joita yhdistelen kykyjeni ja tarpeen mukaan. Ensimmäinen on ”tuntuma”. Koetan toteuttaa asiat kuvittelemani hahmon näkökulmasta ilman suurempaa suunnitelmaa pelkän intuitioni ja hahmotuntemukseni varassa. Toimii hyvin ennen kaikkea treenivaiheessa hyvien (ja usein myös ei niin hyvien) juttujen löytämiseen. Toinen on suunnittelu. Kohtaukseen tai biisiin voi suunnitellusti päättää hetkiä ja toimenpiteitä, mitkä toteuttaa joka kerta samalla tavalla. Näistä kohdista saa itselleen hyviä kiintopisteitä, mistä jatkaa eteenpäin. Ne myös selkeyttävät hyvin itselle sen, mikä on merkityksellistä ja mitä halutaan tuoda myös katsojalle ilmi. Tässä vaiheessa on hyvä tuoda esille se, että kaikille omille teoilleen näyttämöllä täytyy löytää motiivi. Ajatus ennen toimintaa. Kumpikin strategia pyrkii nimenomaan tähän ajatusmalliin, jossa jokainen teko on joko suunniteltu tai hahmon sen hetkiseen mielentilaan muuten sopiva.

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen tärkeintä on kuitenkin oppia nauttimaan siitä ainutlaatuisesta hetkestä, minkä teatteri mahdollistaa. Muistakaa pitää hauskaa!

Juuso